Emo-musiikki, eli emo, on musiikkityyli, joka syntyi 1980-luvun lopulla ja 1990-luvun alussa Yhdysvalloissa. Emo perustuu alun perin punk-pohjaisiin melodisiin ja emotionaalisiin sävellyksiin, ja sen keskeisiä teemoja ovat yleensä henkilökohtaiset tunteet, ahdistus, sydänsuru ja identiteetinkasvaminen. Emo-musiikin lauluissa käytetään usein vahvoja ja intensiivisiä lyriikoita, jotka käsittelevät syviä tunteita ja henkilökohtaisia kokemuksia.
Emo-keikkakulttuuri ja muoti ovat myös olennainen osa tätä genreä, ja siihen liittyy usein tietynlainen esteettinen ilme, johon kuuluu muun muassa tummat vaatteet, hiustyylit ja erityiset asusteet. Emo-musiikki on saanut vaikutteita muun muassa post-punkista, indie-rokista ja hardcore-punkista, ja se on kehittynyt ajan myötä, näkyen eri alagenreissä, kuten screamo ja pop-emo. Emo-kulttuuri on vaikuttanut moniin nuoriin ja luonut yhteisöjä, jotka jakavat samanlaisia tunteita ja kokemuksia.
C.Tangana voitti parhaan alkuperäisen kappaleen palkinnon Goya-palkinnoissa, juhliessa yhteistyökumppaneidensa Henar ja Judithin kanssa. Vastaanottotilanne korosti taiteilijoiden ja heidän yleisönsä välistä emotionaalista yhteyttä ja kiitollisuutta. Goya-palkinnot näyttivät musiikin voiman yhdistää ihmisiä…